Aika mahtava päivä oli toi eilinen: Obamasta presidentti ja Rock The Bells Helsingissä saman vuorokauden aikana! Ei hassumpaa, sanoisin. Rock the Bells oli hyvä paikka juhlia Obamaa, ja Nas hyvää seuraa uuden presidentin fiilistelyyn. Yllä videomateriaalia aiheesta, huomatkaa tallenteen loistelias laatu, niin ääneen kuin kuvankin osalta. Mun on ehkä pahko vaihtaa uraa, noi videohommat ois selkeesti just se mun juttu.
Nas oli ehdottomasti parempi kuin toissakesänä Kaapelilla, joskin tähän vaikutti tietysti osaltaan paremmin hoidetut järjestelyt ja miellyttävämpi ilmasto - Vaikka olinkin myös Nosturissa ihan fiiliksissä, niin kyllä oli huomattavasti mukavampaa katsella keikkaa ilman parin tunnin odotusta hirveässä helteessä hikisen nuorison keskellä. Älytön hittiputki kuultiin taas, ja äijä oli kovassa vedossa ainakin omasta mielestäni.
Illan todellinen huippu oli ehkä kuitenkin Pharcyde. Oli kyllä aikamoinen nostalgiahetki(*.Ja ne vasta oli iloisia ukkeleita! Äijät pomppi lavalla vetreämpänä kuin useimmat parikymppiset, ja näyttivät oikeasti siltä, että kaikkien näiden vuosien jälkeenkin todella pitivät hauskaa siellä. Oli helppoa olla samaa mieltä, kun Fat Lip (joka muuten esitti myös kreisin Britney(!)-coverin) julisti: "I'm damn near 40 years old, but I'm still the nigga in charge".
De La Soulista näin sattuneesta syystä vain kaksi viimeistä biisiä, joiden perusteella veikkaisin että sekin oli varmaan ihan hyvä keikka. Kuulemma olikin. Onneksi sitten kuitenkin heiluin sen ajan kalja kädessä jäähallin eteisessä puhumassa jostain tosi tärkeistä asioista (jalkapallosta) ihmisten kanssa joita muutenkin näen joka viikonloppu. Jep jep.
EPMD oli myös näkemisen arvoinen, ja Scratch nyt on ... Scratch. Siis todellakin 50 euron(** arvoinen ilta! Mos Defin peruminen tietty vähäsen harmittaa, mutta eihän sitä kaikkea voi saada.
Illan päätteeksi ihmettelin, miksi mulla on poskilihakset ihan kipeät. Kunnes tajusin, että olin hymyillyt leveästi monta tuntia putkeen, ja kai siinä nyt lihakset kipeytyy kun ei mun naama ole sellaiseen tottunut.
Loppuun vielä vähän laadukkaampaa materiaalia Nasista Rock The Bellsissä, tosin ei Helsingin jäähallista (jos ette huomannu).
*) jonka aikana yksi kaverini oli tosi lähellä kyyneliin liikuttumista. Vaikka on mies. Ja hetero. Ja oli selvinpäin.
**) En vieläkään tajua miten se voi olla noin halpa. Enkä sitä, että tollasesta naurettavasta lipun hinnasta huolimatta oli puoli jäähallia tyhjillään. Nykynuoriso on pilalle hemmoteltua sanon minä.
No comments:
Post a Comment