Nov 20, 2008

Give me two pairs I need two pairs

.
Pitkästä aikaa mielenkiintoisia Air Forceja!

1. Women’s Air Force 1 High ZF - White/Red

Näitä saa vain Nike Sportswear flagsip storesta (21 Mercer Street, NYC), ja aika rajoitetusti sieltäkin, eli voi jäädä haaveeksi tällä kertaa.




2. Women’s Air Force 1 High Black/Anthracite-Berry

Nämä on Sneakernewsin mukaan julkaistu jo 4.10 ja kyllä on söpöt! Hintaakin on vain 100 dollaria. Ja sneakerhead.comissa alennuksessa!





3. Nike Air Force 1 High Black/Anthracite-Varsity Purple

Virallinen julkaisupäivä 29.11., mutta Nike Sportswearissa NYCissä myynnissä jo, eli nämä voi sitten poistaa samalla kun käy hakemassa noi kohdan 1 kengät. Toi Mercer Streetin kauppa on sitä paitsi jo itsessään varmasti ihan näkemisen arvoinen juttu, siis eka pelkästään Nike Sportswearille omistettu kauppa, joka avattiin elokuussa.


Kuvat: NikeSB.org ja Nitrolicious

Nov 15, 2008

Yay new shoes!


Tajusin tänäaamuna että en ole ostanut yksiäkään kenkiä kolmeen viikkoon(*! Juhlistin tätä saavutusta, luonnollisesti, ostamalla uudet kengät. Eikä ihan mitä tahansa monoja, vaan Nike Blazer High NBA packin Miami Heat Quickstriket. Very nice.


*) koska päätin taas kerran, että uusia kenkiä ei tähän taloon tule ennen kuin niiden säilytysongelma on ratkaistu (eli isompi asunto ostettu)

Kuvat: Atmos

Nov 14, 2008

Timberland Dookie Rope Pack

Nyt on ehkä pakko jo myöntää että on koittanut se aika vuodesta, kun parhaat sneaksit on vaan pakko pitää turvassa sisätiloissa ja alkaa turvautua Timsseihin. Ja kun viimeiset kymmenen vuotta on hiihdelty samanlaisissa Wheat 6-Inch Premiumeissa, ajattelin että tässähän voisi nyt vallan villiintyä ja hankkia syksyn kunniaksi Dookie Rope Timberlandit. Noiden kultaketjujen ansiosta voisi sitten edes vähän kuvitella olevansa prinsessa ällöttävästä talven läsnäolosta huolimatta.

Josta tulikin mieleeni että jos mä vielä kerran kuulen jonkun sanovan Bling Bling (nähty jo viime vuonna mm. Me Naiset -lehden kannessa), lupaan vetää sitä turpaan.

Nov 6, 2008

Half Man Half Amazing





Aika mahtava päivä oli toi eilinen: Obamasta presidentti ja Rock The Bells Helsingissä saman vuorokauden aikana! Ei hassumpaa, sanoisin. Rock the Bells oli hyvä paikka juhlia Obamaa, ja Nas hyvää seuraa uuden presidentin fiilistelyyn. Yllä videomateriaalia aiheesta, huomatkaa tallenteen loistelias laatu, niin ääneen kuin kuvankin osalta. Mun on ehkä pahko vaihtaa uraa, noi videohommat ois selkeesti just se mun juttu.


Nas oli ehdottomasti parempi kuin toissakesänä Kaapelilla, joskin tähän vaikutti tietysti osaltaan paremmin hoidetut järjestelyt ja miellyttävämpi ilmasto - Vaikka olinkin myös Nosturissa ihan fiiliksissä, niin kyllä oli huomattavasti mukavampaa katsella keikkaa ilman parin tunnin odotusta hirveässä helteessä hikisen nuorison keskellä. Älytön hittiputki kuultiin taas, ja äijä oli kovassa vedossa ainakin omasta mielestäni.


Illan todellinen huippu oli ehkä kuitenkin Pharcyde. Oli kyllä aikamoinen nostalgiahetki(*.Ja ne vasta oli iloisia ukkeleita! Äijät pomppi lavalla vetreämpänä kuin useimmat parikymppiset, ja näyttivät oikeasti siltä, että kaikkien näiden vuosien jälkeenkin todella pitivät hauskaa siellä. Oli helppoa olla samaa mieltä, kun Fat Lip (joka muuten esitti myös kreisin Britney(!)-coverin) julisti: "I'm damn near 40 years old, but I'm still the nigga in charge".

De La Soulista näin sattuneesta syystä vain kaksi viimeistä biisiä, joiden perusteella veikkaisin että sekin oli varmaan ihan hyvä keikka. Kuulemma olikin. Onneksi sitten kuitenkin heiluin sen ajan kalja kädessä jäähallin eteisessä puhumassa jostain tosi tärkeistä asioista (jalkapallosta) ihmisten kanssa joita muutenkin näen joka viikonloppu. Jep jep.


EPMD oli myös näkemisen arvoinen, ja Scratch nyt on ... Scratch. Siis todellakin 50 euron(** arvoinen ilta! Mos Defin peruminen tietty vähäsen harmittaa, mutta eihän sitä kaikkea voi saada.

Illan päätteeksi ihmettelin, miksi mulla on poskilihakset ihan kipeät. Kunnes tajusin, että olin hymyillyt leveästi monta tuntia putkeen, ja kai siinä nyt lihakset kipeytyy kun ei mun naama ole sellaiseen tottunut.

Loppuun vielä vähän laadukkaampaa materiaalia Nasista Rock The Bellsissä, tosin ei Helsingin jäähallista (jos ette huomannu).




*) jonka aikana yksi kaverini oli tosi lähellä kyyneliin liikuttumista. Vaikka on mies. Ja hetero. Ja oli selvinpäin.


**) En vieläkään tajua miten se voi olla noin halpa. Enkä sitä, että tollasesta naurettavasta lipun hinnasta huolimatta oli puoli jäähallia tyhjillään. Nykynuoriso on pilalle hemmoteltua sanon minä.